0-3-vuotiaat

1. Erika Kleinin Kettu-kirjat

Kettu-kirjoissa seikkailee kettuperhe, johon kuuluu äiti ja lapset. Jokainen kirja kertoo oman pienen tarinan, joka on yleensä opettavainen. Namiketussa kettulapsi syö liikaa karkkia, mikä aiheuttaa huonovointisuutta. Onnea, äitikettu!-kirjassa lapset järjestävät äidille juhlat. Viluketussa lapset eivät pukeudu tarpeeksi lämpimästi ulos mennessään ja Reppuselässä-kirjassa perhe menee metsään retkelle. Kirjoissa on paksut sivut ja kauniit kuvitukset, joten se sopii myös pienemmälle lukijalle.

2. David KcKee - Lumiakka

Kirjassa sisarukset rakentavat lumiukkoja ja keskustelevat asiasta vanhempiensa kanssa. Kirjassa on jokaisella sivulla vain muutama lause, joten pienempikin lukija jaksaa varmasti kuunnella sivun asian ennen kun haluaa kääntää sivua. Kuvitukset ovat hauskat ja kuvastavat tekovuottaan 1987. Kirja kumoaa vanhempien kohdalla sukupuolistereotypioita sillä isä mm. siivoaa ja tekee ruokaa ja äiti nikkaroi. Myös keskustelu lukiukoista liittyy aiheeseen. Kirja on ilmestymisvuonnaan ollut varmasti hyvin edistyksellinen.

3. Dawn Sirett - Värit kukkuu! 

Värit kukkuu-kirjassa käsitellään värejä ja tutustutaan niihin aukeama kerrallaan. Kirjassa käydään läpi punaine, keltainen, sininen ja vihreä ja viimeisellä aukeamalla sateenkaari. Kirja on hyvä ensikirja vauvalle sillä se on lyhyt, mutta sisältää kuitenkin paljon vauvaa kiinnostavia kuvia, esimerkiksi kasvokuvia.

3-5-vuotiaat

1. Maikki Harjanne - Vanttu salapoliisina

Mihin tavarat oikein katoavat? Vanttu ryhtyy salapoliisiksi etsiessään hukkaan joutuneita esineitä Kadonneiden tavaroiden etsiminen käy ihan salapoliisin työstä. Milloin on kadonnut sukka, milloin rukkanen. Kun Vanttu ryhtyy jäljittämään hukassa olevia tavaroitaan, moni uppo-outo esine tulee hänelle tutuksi. Sanavarastokin karttuu ihan huomaamatta. Salapoliisileikin tuoksinassa Vanttu alkaa myös hahmottaa lukumääriä. 

2. Maikki Harjanne - Minttu ja naapurin Ulla

Minttu jaa vieraakseen naapurin Ullan, joka on jo koulutyttö. Minttu ja Ulla leikkivät hienoa naista. Heillä on äidin kaulapuuhka, korkokengät ja sulkahattu: myös päivänvarjo tarvitaan. Ja naamansakin he maalaavat. Tytöillä oon yhdessä hurjan hauskaa. Minttu-kirjat ovat kielellisesti ja kuvallisesti viihdyttäviä ja varmasti kartuttavat lasten sanavarastoa.

3. Roser Capdevila - Kolmoset lastentarhassa

Kirja kertoo päivähoidossa aloittavien kolmosten elämästä. Kirjassa käydään läpi päivähoidon aloittaminen ja päivähoidon päiväaikataulu hoitoon menemisestä ja leikkimisestä vessassa käytiin ja päiväuniin. Kirja on siis hyvä valmennuskirja lapsille, jotka ovat juuri menneet tai menossa päiväkotiin. Kirjan lopussa on vielä ohje samanlaisen himmelin tekemiseen mikä kirjan tytöillä on.

6-vuotiaat (eskarit)

1. Mauri Kunnas - Kaikkien aikojen avaruuskirja

3000-luvun koululaiset ovat lähdössä opettajansa johdolla luokkaretkelle avaruuteen. Tiedossa on huima matka eri planeetoille, joilla kunnasmaiseen tapaan kohdataan mitä merkillisimpiä olentoja. Samalla saadaan roppakaupalla ajantasaista tietoa paitsi planeetoista, myös kuusta ja auringosta. Kirja sopii tiedonjanoisille eskarilaisille ja sitä voi käyttää tukena maailmankaikkeuden opetteluun. Kirjassa on paljon visuaalisia yksityiskohtia, joten jos lukutaito ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi hyväksi voi myös kuvista saada paljon virikkeitä. Itse huomasin aikoinaan, että osaan kirjoittaa kun kirjoitin Mauri Kunnas yhden hänen kirjojensa takalehdelle.

2. Sven Nordqvist - Viirun ja Pesosen kylvöpuuhat.

On ihana kevätaamu. Viiru-kissa säikyttelee ötököitä, ja Pesonen seisoskelee kasvimaallaan tuumiskellen: "Nyt on sopiva aika aloittaa kylvöpuuhat." Kissaveijarikin kaivaa maahan lihapullan. Viiru ja Pesonen eivät kuitenkaan saa rauhassa satoa odotella. Salaperäiset kävijät möyrivät kasvimaan ihan nurin. Keksivätkö kumppanukset keinon tihulaisten pyydystämiseksi? Viiru ja Pesonen-kirjat ovat ilahduttavasti kirjoitettu ja kuvitettu. Tätä kyseistä kirjaa voi käyttää tukena ympäristöopin orientaatiossa. 

3. Tiina ja Sinikka Nopola - Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö

Heinähatusta tuntuu, että kotona suositaan Vilttitossua. Äiti keksii Vilttitossun kanssa uusia leikkejä, ja kun Vilttitossu vielä voittaa urheilukilpailun huijaamalla, Heinähattu suuttuu ja lakkaa puhumasta. Vanhemmat ovat ihmeissään tytön puhumattomuudesta, ja tämä lähetetään Alibullenin neidin luokse saamaan kukka-, vesi- ja taikinaterapiaa. Samaan aikaan poliisit Isonapa ja Rillirousku etsivät merkillistä Littoisten riiviötä. Ainoa johtolanka on polulta löytynyt punainen lettinauha. Heinähattu ja Vilttitossu-kirjat ovat suomalaisen lastenkirjallisuuden klassikoita. Kirjat ovat sekä kielellisesti että kuvituksellisesti erinomaisia. Tarina vie kirjassa mukaansa ja kannustaa lasta opettelemaan itsekin lukemaan. Lisäksi kirjat käsittelevät yleensä vähän vakavampiakin aiheita, kuten Littoisten riiviö sisaruskateutta. Kirjan avulla lapsen on helpompi käsitellä omia tunteitaan.

Varhaiskasvatussuunnitelma

Päiväkodissa käytetään valtakunnallista varhaiskasvatussuunnitelmaa pohjana oman suunnitelman luomiseksi. Päiväkoti mitä tutkin sisällytti kuitenkin omaan suunnitelmaansa selvästi omia painopisteitä. Valtakunnallisessa vasussa keskitytään enemmän oppimiseen ja leikin tarve käsitellään teoreettisemmin, kun taas päiväkodin vasussa leikkiminen ja liikkuminen käsitellään enemmän tarjolla olevan tekemisen kautta. Molemmista löytyi suunnitelma pedagogisesta kasvatuksesta, opetuksesta ja hoidosta, ajattelusta ja oppimisesta, laaja-alaisesta osaamisesta, itsestä huolehtimisesta ja arjen taitojen oppimisesta, yhteistyöstä vanhempien ja kasvattajien välillä, kielen kehityksestä, erityistuen tarpeista ja monikulttuurisuudesta. Varhaiskasvatussuunnitelmien tavoitteena on kasvattaa lasta niin, että hän voi hyvin ja hänellä on turvallinen ja hyvä lapsuus.


Kun tutkin kahden kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmia kävi ilmi, että ne molemmat seuraavat myös pääpiirteittäin valtakunnallista varhaiskasvatussuunnitelmaa. Molemmat päiväkodit kuitenkin sisällyttivät omaan vasuunsa omia vahvuuksiaan, esimerkiksi ympäristökasvatuksen. Molemmissa pidetään tärkeänä yhteistyötä lapsen vanhempien ja päiväkodin välillä.


Lapsen henkilökohtaisissa vasuissa käydään läpi lapsen päivittäiseen hoitoon liittyvät asiat, kuten esimerkiksi allergiat, erityisruokavaliot ja muut sairaudet ja lääkitykset. Ruokailusta, nukkumisesta, ulkoilusta ja wc-toiminnoista käydään läpi lasten henkilökohtaiset tavat ja tarpeet. Esimerkiksi ruokailutottumukset, unentarve, lapsen omatoimisuus ja osaako lapsi jo käydä potalla vai ei.

Vanhempien kanssa käydään yhdessä läpi kasvatuksen kulmakivet. Mikä on perheessä tärkeää, mitä vanhemmat pitävät tärkeänä lapsen kasvatuksessa ja mitä toiveita ja odotuksia vanhemmilla on päivähoidosta, käydään läpi. Vanhemmilta myös kysytään mihin he kaipaisivat tukea vanhemmuudessa ja mitä yhteistyötä he toivovat kodin ja päiväkodin välille. Myös lapsen toiveet huomioidaan vasussa. Lopuksi vanhemmat rastittavat suostumuksensa eri asioihin, esimerkiksi saako lapsi olla läsnä seurakunnan järjestämissä tilaisuuksissa ja saako lapsi osallistua retkille.

Lähihoitajan työ päiväkodissa on jatkuvaa vuorovaikutusta lapsen, lapsen huoltajien, lapsiryhmän, työyhteisön ja yhteistyötahojen kanssa. Työssään lähihoitaja havainnoi lapsia sekä ryhmässä että yksilöinä ja osaa tunnistaa normaalin kehityksen lisäksi lasten erityistarpeita. Tukea tarvitsevien lasten varhaiskasvatuksen ja hoidon suunnittelu, toteutus ja arviointi ovat myös osa lastenhoitajan työnkuvaa. Nämä asiat hän tuo esiin vasukeskustelussa ja tukee perhettä lapsen kasvatustyössä.

Musiikkituokio

Kävimme pitämässä päiväkodilla suunnittelemamme musiikkituokion. Pidimme tuokiot kahdelle ryhmälle, n. 1-3-vuotiaat ja 4v.-eskarilaiset. Kumpikin tuokio kesti n. 20 minuuttia.

Itse ohjasin kappaleen Jos sun lysti on molemmille ryhmille. Sanoja ei tarvinnut opetella erikseen sillä laulu oli tuttu kaikille. Isompien ryhmä oli hienosti mukana laulaen ja sanoitusten mukaan liikkuen. Pienempien ryhmä oli ujompi eikä osa lapsista suostunut oikein osallistumaan. Kaikki kuitenkin jaksoivat olla paikallaan ja kuunnella muiden laulua.

Musiikkituokiot sujuivat hyvin ja toivottavasti pääsemme uudestaankin tekemään yhteistyötä tämän päiväkodin kanssa!

Vanhustyöviikko

Vietin 2.10. päivän vanhainkodilla missä vietettiin vanhustyön viikkoa. Aluksi pääsimme tutustumaan vanhainkodin eri osastoille, joille jäimme muutaman henkilön ryhmissä avustamaan työntekijöitä. Päivän ohjelmassa oli uusien vaatteiden shoppailla ja muotinäytös.

Oli hieman vaikeaa jäädä apuun osastolle koska emme tunteneet asiakkaita entuudestaan eikä heistä kerrottu meille paljoa. Itse avustin pyörätuolia käyttävää asiakasta, josta sain tietää vasta kahvitellessa, että hän ei kommunikoi enää puhumalla. Olin ollut hieman ihmeissäni kun en tuntunut saavan häneen oikein yhteyttä, joten tämä tieto olisi hiukan selventänyt asiaa.

Muotinäytös oli hauska ja sen jälkeen juotiin iltapäiväkahvit. Kahvien jälkeen autoimme asiakkaat takaisin osastoilleen.

Tutustumiskäynti ryhmäkodissa ja päivätoimintakeskuksessa

Vierailimme tänään kehitysvammaisten ryhmäkodissa ja päivätoimintakeskuksessa. Vierailu kiinnosti minua sillä haluan erikoistua vammaistyön osaamisalalle. Olen aikaisemmin ollut harjoitteluissa taidepainotteisissa päivä- ja työtoimintakeskuksissa, joten oli mielenkiintoista nähdä millaista toiminta on muissa samankaltaisissa paikoissa. Myös ryhmäkodin toimintaan oli mielenkiintoista tutustua.

Ryhmäkodissa kuulimme kodin toiminnasta työntekijöiltä ja tutustuimme tiloihin. Tapasimme myös muutamia kodin asukkaita ja pääsimme näkemään heidän huoneensa. Ryhmäkodin arki on tavallista kodin arkea. Kodissa syödään, nukutaan, saunotaan, pestään pyykkiä ja vietetään vapaa-aikaa harrastaen ja televisiota katsellen. Päivätoimintakeskuksessa tehdään sekä työ- että päivätoimintaa. Työtoiminnassa on mukana tuettuun itsenäiseen työhön kykeneviä ihmisiä ja työnä tehdään mm. alihankintatöitä ja käsitöitä. Päivätoiminnassa tehdään mm. erilaisia käsitöitä ja askarteluja, pyöritetään omaa facebooksivua ja blogia ja ulkoillaan. Toiminta on hyvin monipuolista ja asiakaslähtöistä.

Työntekijät sekä ryhmäkodissa sekä päivätoimintakeskuksessa vaikuttivat lämpimiltä ja työhönsä omistautuneilta ihmisiltä. Tunnelma ryhmäkodissa oli rauhallinen, tapahtuihan vierailu päivällä kun suurin osa asukkaista oli päivätoimintakeskuksella. Tilat päivätoimintakeskuksella olivat yllättävän suuret ja koristeltu asiakkaiden tekemällä taiteella. Hyvät tilat varmasti edesauttavat rauhallista ilmapiiriä.

Ryhmäkodissa ja päivätoimintakeskuksessa työskentelemisessä tarvitsee varmasti pitkää pinnaa, kykyä heittäytyä ja tietysti erilaisia käsityö- tai muita aktiviteettien suunnittelutaitoja. Päivätoimintakeskuksessa työskenteleminen kiinnostaa minua, erityisesti itsenäistymisen tukeminen ja uusien työtoimintatapojen kehitttäminen ovat toivottavasti osa tulevaa työnkuvaani. Ryhmäkodissa työskentelyssä minua yllätti hoitotoimenpiteiden vähyys.